jolloin aloitamme matkamme. Opimme myös, että Zürichin liikennevaloissa ei ole äänimerkkejä ja että Sveitsi on kallis mutta nätti maa.

Aamu alkoi kuten .odotettavissa on, kun yllättäen joutuu siirtämään unirytmiään monta tuntia väärään suuntaan: hyvin vastahakoisesti. Pääsimme kuitenkin tavaroinemme liikkeelle ja onnistuimme keplottelemaan itsemme lentokentälle hyvissä ajoin.

Vaikka lentokenttäturvallisuutta onkin nostettu vielä pykälän verran ylöspäin, ainakaan me emme kokeneet kummempia ongelmia; tajusin vasta myöhemmin, että olin salakuljettanut avaimenmuotoisen monitoimityökaluni lentokoneeseen veitsineen päivineen. Uskaltauduimme kokeilemaan Blue1:n lähtöselvitysautomaattia, joka osoittautuikin mainion helpoksi ja nopeaksi ratkaisuksi. Niin harvat lentomatkustajat uskalsivat käyttää sitä, että sillä ei ollut minkäänmoisia jonoja.

Lähtöporttimme oli aivan lentoaseman päässä – pääsimmekin näkemään EU:n ulkopuolisten lentojen mystisen odotusalueen, jonne ei ole menemistä ellei lentolippu siihen oikeuta. Se ei ollut kovin kummoinen. Kiersimme alueen harvoja kauppoja hetken läpi ja lähdimme lopulta kirjautumaan koneeseen, ja jälleen yhden lipuntarkastuksen jälkeen meidät kuskattiin bussilla Blue1:n pienen lentokoneen luokse.

Lentokone viipotti ilmaan ja sai lennettyä onnistuneesti Zürichiin kierrellen pari kertaa kaupungin ilmatilassa ilmeisesti koko päivän ajan jatkuneen ilmaruuhkan takia. Blue1 ei toki tarjonnut ilmaista ruokaa, joten jouduimme aloittamaan matkarahojen kulutuksen jo tässä vaiheessa. Istumapaikkojen osalta tuurimme oli melko huono; edessä olevilla penkeillä istui pariskunta lapsiensa kanssa, ja lapsista nuorempi rääkyi suoraa kurkkua suurimman osan matkasta. Onneksi lentokonekin oli äänekäs ja kykeni hukuttamaan melua alleen.

On huomattava, että lentokone ei korvatuplat päässä ollut kovinkaan meluisa :) Lisäksi on kommentoitava lähtöajan optimoinnin täydellistä onnistumista. Kun kone odotteli rampilla kiitotielle pääsy, alkoi sataa. Ensimmäistä kertaa pieneen ikuisuuteen, ja juuri kun olimme lähdössä alta pois \o/

Zürichissa metsästimme sujuvasti juna-aseman ja nappasimme lähijunan, joka vei meidät Etap Hotel Zürichiä lähimmälle pysäkille. Siitä vielä kymmenisen minuutin kävelyn jälkeen (noin kello 13) olimme perillä, otimme huoneen haltuumme ja kävimme molemmat suihkussa – sää ei nimittäin ollut lähelläkään sitä mitä voisi olettaa huhtikuun puoliväliltä, lämpötila oli reilusti yli 20 celsiuksessa ja auringonpaiste sai hien virtaamaan.

Kun kaikki oli saatu järjestykseen, olikin aika lähteä katsastamaan itse kaupunki. Kävelimme ensiksi päärautatieasemalle ja teimme tuttavuutta sen alapuolisen ostossokkelon kanssa. Sokkelo oli likimain kuin Helsingin rautatieaseman asematunneli, mutta moninkertaisesti suurempi ja kauppojen puolesta vieläkin redundantimpi. Löysimme lopulta kebabpaikan ja saimme vatsamme kunnolla täyteen ensimmäisen kerran koko päivän aikana.

Täysin vatsoin otimme avuksi lentokentältä kyytiin tarttuneen Zürichin virallisen turistioppaan ja lähdimme käymään läpi kaupungin nähtävyyksiä sen perusteella. Nähtävyydet eivät olleet kummoisia, mutta itse kaupunki osoittautui viihtyisäksi (ja lämpimäksi) paikaksi. Päästyämme järven rantaan istahdimme alas lepäämään, joimme pullolliset riistohinnoiteltua limonaatia ja katselimme rannalla taapertavia ja lennähteleviä jos jonkin sortin vesilintuja.

Takaisin tulimme oppaan suositteleman reitin mukaisesti joen toista puolta pitkin. Koska teekkareita olimme, halusimme käydä katsastamassa paikallisen teknillisen oppilaitoksen. Sen myös onnistuimme tekemään; kävelimme oppilaitoksen pääaulan läpi sen kuuluisalle näköalaterassille, totesimme ettemme halua maksaa hissistä ja mutkittelimme pikkukatuja pitkin takaisin vedenpinnan tasolle.

Päärautatieaseman läheltä äkkäsimme puolivahingossa Coop-nimisen marketin, josta kävimme ostamassa iltaa varten mehua, tomaatteja, suklaata ja roseeviiniä. Sitten kävelimme takaisin hotellille palautumaan matkasta – GPS-laite raportoi kävelylenkin pituudeksi runsaat 11 kilometriä, lukuun ottamatta kaupoissa pyörimistä ja ympäriinsä seisoskelua. Jalkamme tulkitsivat tässä vaiheessa, että liikuntaa oli saatu tarpeeksi.

Ainakin minun jalkani sanoivat “enemmän kuin tarpeeksi”.

Ilta sujui sitten vaihtelevissa merkeissä; olimme ostaneet jo heti huoneeseen saavuttuamme 24 tunniksi langatonta internetiä, ja nyt sitten käytimme sitä hyväksemme. Kesken kaiken Tuure muisti, että hänen piti kirjoittaa seuraavaksi päiväksi essee, joten suuri osa illastamme meni esseen aihepiirin tuotantotalousmaisten näkökulmien dissaamiseen viinin seurassa.

Näytä Interrail 2007 – 17.4. suuremmalla kartalla

Päivän arviot:

Zürich

Juha: *** – Ilmeisesti hyvä paikka asua, mutta matkakohteeksi kaupunki on kallis. Sillä ei myöskään ole mitään erityisen hienoja nähtävyyksiä. Hyvä kaupunki aloittaa matka, mutta kovin montaa päivää täällä ei pelkästään paikkoja katsellessa viihtyisi.

Tuure: *** – Zürichiä olisi ehkä voinut katsella toisenakin päivänä, ja siellä olisi varmasti mukava asua, jos palkka olisi sopiva. Aloituskaupunkina Zürich on sikäli huono, että kaikki on kallista, joten hygieniatarvikkeisiinkin (šampoo, hammasharja, -tahna sekä deodorantti) sai tuhlattua helposti n. 25 yksikköä paikallisia maksuvälineitä.

Zürichin lentoasema

Juha: **** – Asemalta löysi helposti pois, se ei edellyttänyt suhteettomia kävelymatkoja ja ostosmahdollisuuksiakin olisi ollut runsaasti. Sujuva pulju.

Tuure: ***** – Aseman matkatavarapalvelu oli nopea kuin mikä, ja pois pääsi helposti.

Etap Hotel Zürich

Juha: **½ – Täytti tarpeet. Siisti hotelli, mutta kunnollinen kylpyhuone olisi ollut kiva asia. Sähköpistokkeet oudoissa paikoissa ja niitä oli liian vähän, näköala vain vastakkaisen hotellin asiakkaiden huoneisiin.

Tuure: *** – Sähköpistokkeita liian vähän ja väärissä paikoissa. Kylpyhuone ja WC puhdistuksen kannalta järkeviä, ja siten siistejä, mutta hieman epämukavia käytettäviä. Näköalalla ei niin väliä, ei se ilman vastapäistä seinääkään olisi kummoinen ollut.

Päärautatieaseman ostossokkelo

Juha: ** – Paljon pieniä kauppoja, sekava rakenne. Suhteessa kokoonsa kovin hyödytön, yhtä hyvin tarpeet täyttäisi Helsingin asematunnelin kokoinen kauppakeskus.

Tuure: *** – Liikaa toistoa, K-kioskeja löytyi enemmän kuin ehti laskea, ja samanlaisia “halpa”supermarkettejakin oli kaksi melkein vierekkäin. Lisäksi paikalla ei oikein ollut järkeviä ravintoloita nälän sammuttamiseksi, sikahintaista kebabpaikkaa lukuun ottamatta.

Zürichin turistioppaan kävelykierros

Juha: ** – Reittivalinta oli vähän hassu, ja reitin varrella olevat nähtävyydet eivät kovin kummoisia. Sai sen avulla sentään hyvän käsityksen kaupungin ydinkeskustasta. Likimain sama reitti olisi varmaan kuitenkin tullut kuljettua myös ilman opasta.

Ture: *** – Reittivalinta oli ehkä vähän hassu (ihmeellistä edestakaisin kävelyä), mutta ilman esimerkkireittiä emme varmaankaan olisi jaksaneet kiivetä ETH:n mäelle enää reissun lopulla.

Vanha kaupunki

Juha: ***1/2 – Nättejä näkymiä ja ihan oikeita antikvariaatteja. Liikkeiden hintataso oli tosin aivan eri luokassa kuin matkabudjettini.

Tuure: ** – Perus vanhakaupunki. Kieltämättä ihan nättiä seutua, mutta ei siellä oikein muuta tekemistä ollut kuin kävellä läpi.

Eidgenössische Technische Hochschule

Juha: **** – Kelpaisi tuolla opiskella. Hieno rakennus ja hienot näköalat.

Tuure: *** – Päärakennus varsin antiikkisen oloinen, ja sekava verrattuna Aallon luomukseemme. Toisaalta päärakennuksessa ei varmaankaan suoriteta aivan yhtä suurta osaa opiskelusta kuin TKK:lla.

• Previous Entry: Interrail 2007 – Johdanto
• Next Entry: Interrail 2007 – Keskiviikko 18. huhtikuuta