jolloin opimme, että Alpit väsyttävät. Näemme paljon vuoria ja kuuntelemme humalaisen saksalaisnuorison juomalauluja korvikespagettia syödessämme.
Herätyskello potki meidät hereille puoli kahdeksalta paikallista aikaa. Istuimme/makasimme hetken aikaa typertyneinä paikoillamme, vaivauduimme lopulta tekemään aamutoimet ja pakkaamaan ja poistuimme hotellista noin tuntia myöhemmin. Palasimme päärautatieasemalle edelleen kävellen. Keskiviikkoaamu ei ollut lainkaan yhtä kaunis kuin tiistai oli ollut; nyt oli kalseampaa ja taivas oli pilvessä.
Nappasimme mukaan aseman ostossokkelosta ruokaa ja siirryimme ensimmäiseen Interrail-junaamme. Juna osoittautui mainioksi, vaikkemme olleetkaan osanneet hankkia paikkaa sen panoraamavaunuun – olimme saaneet VR:n kautta varattua kuuden hengen istumaosaston ikkunapaikat, ja levittäydyttyämme osastoon kuin kunnon interreilaajat ikään, ei kukaan yrittänytkään tulla pitämään seuraa meille.
Junamme välillä München-Innsbruck
Ensimmäinen junamatka kulki Sveitsin itäosista Liechtensteiniin, kyseisen pikkumaan poikki ja sitten Itävallassa Alppien välissä Innsbruckiin saakka. Matka oli kaunis, vaikka toisinaan paksu sumu haittasikin näköaloja. Erityisen kiehtovia osia siitä olivat Sveitsin lehtimetsäkukkulat, joissa metsä kasvoi yli 45 asteen kulmassa maahan nähden, sekä Liechtenstein kaikessa epäkiehtovuudessaan; maa näytti vain vähän ränsistyneemmältä Sveitsiltä.
Joko yöunet olivat jääneet huonoiksi tai alppi-ilma teki pahojaan, sillä meihin kumpaankin iski matkan edetessä kova väsymys. Tuure nukkui loppupuolta reitistä ja taisin itsekin useamman kerran torkahdella. Silloin kun olimme hereillä, seurasimme matkan edistymistä peilaamalla junan ikkunoista näkyviä maastonmuotoja Google Earthin esitykseen junareitistä.
Innsbruckissa jäimme pois junasta etsimään ruokaa, ja tutkittuamme asemaa lähellä olevat vaihtoehdot läpi valitsimme spaghetti bolognese -annokset läheisestä kahvila-ravintola-baarista; otaniemeläinen teekkari nimittäin syö aina keskiviikkona spagettia, jos vain suinkin kykenee. Baarin puolella erä tirolilaishattuihin sonnustautunutta matkailijanuorisoa yritti kovasti onnistua laulamaan kovaäänisiä juomalauluja loppuun asti. Täydensimme ruokailun jälkeen juomavarastoamme vedellä ja kahvilla ja etsimme sitten seuraavan junamme.
Siinä missä ensimmäinen juna oli suuri Alpit ylittävä pikajuna, toista matkaa varten hyppäsimme taajamajunaan, joka lähti mutkittelemaan korkeammalle vuoristoon. Juna nousi puoli kilometriä Innsbruckia korkeammalle ensimmäisen 15 matkakilometrinsä aikana, ja jatkoi tämän jälkeen pienten alppikylien halki Garmisch-Partenkircheniin ja edelleen Müncheniin. Kun kiinnostavat näköalat alkoivat Saksaan saapumisen jälkeen loppua, aloimme jälleen molemmat nuokkua ja kerätä energiaa myöhempiä koitoksia varten.
Näköalat pysyivät upeina likimain siihen asti että pääsimme Saksan puolelle rajaa, ja sen jälkeen ne latistuivat. Tässä videossa olemme vielä muutaman minuutin päässä rajasta.
Müncheniin saavuimme ajallaan, ja pujottelimme kadulla maleksivien turkkilaisten läpi Euro Youth Hosteliin, yöpymäpaikkaamme. Saimme huoneen ja purkauduimme sinne. Ilta kului sujuvasti netin kanssa – retkeilymajan ilmainen langaton verkko ei toiminut sitten millään, ja kokeilimme monenmoisia konsteja ja respan teknistä apua tuloksetta. Lopulta luovutimme ja kävin hoitamassa välttämättömimmät nettikontaktit kännykän kautta.
Muuten huone oli menettelevä; se tosin oli karuinta retkeilymajalaatua, eli vessakin löytyi vain käytävältä. Toisaalta se oli myös mukavan tilava, ja tällä kertaa sähköpistokkeetkin olivat sen verran mielekkäissä paikoissa että matkavedenkeitin pääsi käyttöön. Teetä kansalle!
Näytä Interrail 2007 – 18.4. suuremmalla kartalla
Päivän arviot:
Zürich-Innsbruck-juna
Juha: **** – Mukava juna jossa sai katsella maisemia (ja nukkuakin) rauhassa. Junaradan varrella riitti paljon hienoa nähtävää.
Tuure: **** – Junassa oli hyvä nukkua, ja niskatuet olivat hyvät.
Innsbruckin rautatieasema
Juha: **½ – Aseman lähettyvillä ei näyttänyt olevan paljoa nähtävää. Asemalta löytyi tavanomaiseen tapaan muutama kioski ja ruokapaikka, ei mitään kummallista tai hienoa, taikka yhtään houkuttavampaa kauppaa.
Tuure: *** – Innsbruckin rautatieasema oli yllättävän kookas kaupungin kokoon nähden, mutta ilmeisesti junamatkustus on seudulla suositumpaa kuin Suomessa. Asema ei näyttänyt kovin rauhalliselta paikalta, vartijat näyttivät heittävän ulos ainakin pari teiniä vajaan tunnin asemallaoloaikamme akana. Asemalta sai ruokaa, mikä oli hyvä. Huono olo ei ollut hyvä.
Innsbruck-München-juna
Juha: ***½ – Juna kierteli läpi taajamia ja näytti vielä edellistäkin junaa hienompia näköaloja. Tässä yksityisyys vain kärsi ja penkit olivat karseat. Myöskään matkan toinen puolisko Saksan läpi ei ollut kovin kiehtovaa ihmeteltävää.
Tuure: ** – Junan vessa oli valitettavan ahdas. ja sen vetäminen toimi hieman huonosti. Olen eri mieltä penkkien karseudesta, niissä pystyi nukkumaan vallan mainiosti, mikä esimerkiksi Pendolinossa ei onnistu. Junamatkasta jäi aika vähän mieleen, koska olo oli junamatkan ajan poikkeuksetta väsynyt ja huono, ja ikkunat likaiset. Lisäksi WC-osaston ikkunasta ei nähnyt ulos.
Alpit
Juha: ***** – Ihan kivat. Voitaisiin pystyttää tällaiset Suomeenkin.
Tuure: **** – Alppeja olisi voinut olla enemmänkin, ja ne olisivat voineet pysyä paremmin vakioetäisyydellä junasta. Lisäksi metsän alppien ja junaradan välistä voisi poistaa.
