Maanantai 26.9.2005
Edellisen päivän rasituksista huolimatta heräsimme varsin hyvin levänneinä – tällä kertaa yötä haittasi melun sijasta vain aikainen herätys. Ponnistimme pystyyn jo seitsemän maissa, jotta ehdimme lähteä retkeilymajasta nopeasti liikkeelle. Siirryimme jo tutuksi käyneelle joukkoliikennehubillemme, Comte de Flandresin metroasemalle, ja valitsimme vaihteeksi junan poispäin keskustasta.
Metromatka raiteen päähän kesti parisen kymmentä minuuttia, josta jälkimmäisen puoliskon metro kulki mukavasti maan päällä. Jäimme pois reitin toiseksi viimeisellä asemalla, Heyselissä. Eräs Brysselin lukuisista maailmannäyttelyistä pidettiin aikoinaan aivan aseman lähettyvillä, ja sitä todistamassa paikalla nousee maasta edelleen Atomium, jättiläiskokoinen versio kemianopettajan työpöydän atomihilamallista.
Atomium valitettavasti oli osoittautunut olevansa kunnostettavana koko loppuvuoden ajan, emmekä päässeet kiipeämään sen huipulle näköaloja ihmettelemään. Sen sijaan katselimme maasta käsin, kuinka työmiehet riippuivat vaijereilla sen palloista ja suorittivat kunnostusoperaatioita. Muutamien onnistuneiden kuvien jälkeen tarkastimme lähistöltä vielä Brysselin World Trade Centerin ja suurikokoisen kongressikeskuksen. Sitten siirryimme lähistöllä sijaitsevalle raitiovaunujen päätösasemalle.
Raitiovaunu 81 on mielenkiintoinen ratkaisu Brysselin joukkoliikennelaitokselta. Se lähtee Heyselistä ja ajelee halki pohjoisen Brysselin asuntoalueiden päästen lopulta Gare du Nordille, eli pohjoisen rautatieasemalle. Sieltä rata kääntyy etelään ja kulkee koko ydinkeskustan läpi maan alla, kuin metro ikään. Päästyään viimein Gare du midille, eteläasemalle, matka jatkuu jälleen maan pinnalla ja tekee tiensä Parc du Cinquantenaireen. Kokonaisuudessaan matka-aikaa reissulle koituu noin 70 minuuttia, ja se osoittautui käteväksi tavaksi testata Brysselin raitiovaunuja.
Matkalla kaupungin halki teimme paljon valaisevia havaintoja sen toiminnasta. Erityisesti huomiomme kiinnittyi tapaan heittää roskapussit vain ulkosalle lojumaan (kuva,kuva,kuva jne), mistä roska-autot kävivät ne poimimassa. Ratkaisu ei ollut järin esteettinen (kuva,kuva,yms?). Opimme myös, että Belgiassa R-kioskien vastineena toimii kioskiketju nimeltä Le Soir, ja että raitiovaunutkin kohtaavat helposti ongelmia. Kuljetusvälineemme joutui pysähtymään useampaan kertaan hätyyttämään edestään esimerkiksi paikalleen jämähtänyttä rekkaa ja joukkoa tietyöläisiä.
Kun pääsimme lopulta Cinquantenaire-puiston luokse, nousimme pois ratikan kyydistä. Koska Belgiassakin museot tapaavat olla kiinni maanantaisin, mahdollisuutemme tutustua paikalliseen kulttuuriin olivat nyt rajatut – ensimmäiseksi pistäydyimme sota- ja historiamuseoiden kanssa samassa rakennuskompleksissa sijaitsevaan automuseoon, Autoworld Brusselsiin. Se ei yllättänyt tarjonnallaan, mutta saipa kuitenkin aikaamme kulumaan jonkin verran. Tuure joutui ostamaan museoon erillisen valokuvauslisenssin, ja tämän takia ottikin paikalta runsain mitoin kuvia.
Kun koko autonäyttely oli katsastettu, pyörähdimme nopeasti sen museokaupassa (toteamassa, että sen tarjonta keskittyi pelkästään pienoismalliautoihin) ja etsiydyimme jälleen metroon. Vaihdoimme keskustassa Brysselin toiseen metrolinjaan ja ajoimme sillä muutaman pysäkinvälin vain saadaksemme kokeilla sitä – ja todetaksemme, että se oli täysin samanlainen kuin ykkösmetrokin.
Nousimme ylös Brysselin hallintokaupunginosassa ja pujottelimme hyvinpukeutuneiden virkamiesten ohi paikalliseen lelumuseoon. Olimme hitusen etuajassa, eikä museo ollut vielä auki, joten tapoimme aikaamme pyörähtämällä muutaman läheisen Belgian itsenäisyystaistelua juhlistavan aukion ympäri ja epäonnistumalla löytämään halpaa ruokapaikkaa.
Onnistuimme olemaan lelumuseon ensimmäiset kävijät lounastauon jälkeen, ja saimme siksi kunnian sytyttää valoja huoneista sitä mukaa kun etenimme. Paikka osoittautui kaikkein persoonallisimmaksi näkemistämme brysseliläisistä museoista – sen pitäjä, nuorehko nainen, ilmeisesti oli omistanut koko elämänsä sen hoidolle. Kaikki lelut oli aseteltu hyvin näkyville ja monia kykeni kokeilemaan itsekin – näyttelyt antoivat myös monta hyvää tilaisuutta valokuvien ottoon (kuvia).
Museon ylimmästä kerroksesta löytyi pelihuone, johon pysähdyimme tyhjentämään kameran muistikorttia. Samalla paikalta löytyi tuntematon perusasetuksilta jätetty langaton lähiverkko, jota lainasimme hetkeksi pistäytyäksemme irkkiin tarkastamaan sen tapahtumia. Nopeasti myös huomasimme, ettei Suomessa ollut ehtinyt tapahtua kummempia, joten läppäri laitettiin pois ja jatkoimme matkaa. Kiinnostava museosta opittu tiedonpala: tammipelin nimi lienee tullut Ranskasta, missä sitä kutsutaan nimellä “joue des dames”, eli “naistenpeli”. Hauskaa, kuinka merkitykset perversoituvat kielimuurien yli liikkuessaan.
Kun poistuimme lelumuseosta, sinne ei ollut vielä löytänyt yhtäkään uutta kävijää. Ilmeisesti ainakin tämän museonpitäjän elämä kului paljon enemmälti näyttelykappaleidensa kuin muiden ihmisten kanssa.
Päästyämme takaisin ulkoilmaan ajoimme raitiovaunulla lähemmäksi keskustaa ja metsästimme itsellemme belgialaisen pikaruokalan, Quickin. Sen hampurilaisateria täytti vatsamme nopeasti ja tarjosi viimein tilaisuuden antaa jaloille kunnollisen lepotauon. Quickin jälkeen vierailimme kadun toiselta puolelta löytyneessä yllättävänkin suomalaistyylisessä marketissa hankkimassa vettä, suklaata ja taloustarvikkeita. Satunnaisen (epä?)onnekkaan tuotteidenvalinnan tuloksena ostostemme saldoksi jäi 6 euroa 66 senttiä. Tässä huomautettakoon myös se seikka, että Brysselissä käytössä olivat myös 2 sentin kolikot – näitä sitten jäikin lojumaan taskunpohjalle reissun seurauksena.
Palasimme uupuneina takaisin retkeilymajaan istumaan (käytännössä makaamaan) iltaa yritettyämme turhaan löytää jonkinlaista postitoimiston tapaista laitosta postimerkkien ostamiseksi. Kolmen päivän pitkien kävely- ja seisoskeluretkien tuloksena emme jaksaneet loppuiltana muuta kuin kirota muita retkeilymajan nuoria, jotka keksivät tutustua toisiinsa kiekuen nousuhumalassa aivan ikkunamme alla.
Neljännen päivän saldo: Atomium, raitiovaunuja, kaksi museota, 954 megatavua valokuvia (443 kuvaa)
