Lauantai 24.9.2005
Yöunet sujuivat hyvin. Onnistuimme pääsemään pystyyn ja liikkeelle jo ennen kuin retkeilymajatäti tasan kello yhdeksältä kuulutti kovaäänisistä aamiaisen odottavan, ja täten vältyimme ruokajonon pahimmalta ruuhkalta. Retkeilymajan aamiainen koostui muutamasta leivästä, pienestä kupista muroja sekä kahvista/kaakaosta/tuoremehusta/vedestä. Ravintoa oli siis tarjolla ruhtinaallisesti, ainakin suhteutettuna päivän myöhempiin ruokailuihin.
Aamiaisen jälkeen siirsimme tavaramme kahden hengen huoneeseen retkeilymajahenkilökunnan pyynnöstä. Myös uusi huoneemme oli aivan riittävän tilava, tosin se sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa suuret ikkunat suoraan retkeilymajan pihalle päin. Tämän ansiosta pääsimme toteamaan, että edellisenä yönä ikkunaamme kantautuneet epämääräiset äänet varmaankin olivat aiheutuneet pihalle palaneeseen taloon rakennetusta pienestä esiintymislavasta – ennen olimme olleet talon toisella puolella, nyt lava oli aivan ikkunamme edustalla. Tuure päätteli, että seuraavien öiden yöunet voisivat jäädä vähäisiksi.
Lähdimme huoneen valtaamisen jälkeen ripeästi liikkeelle. Koska emme olleet jaksaneet tehdä kummempia suunnitelmia päivän varalle, päätimme vain etsiä jostain itsellemme Brysseli-kortit (30 ilmaista museoa ja ilmaiset julkiset matkat kolmen vuorokauden ajan) ja sen jälkeen nähdä niin paljon Brysseliä ja sen museoita kuin ehtisimme. Kävelimme ensimmäiseksi Brysselin Grande Placelle, joka oli enemmän “grande” sitä ympäröivien yleellisesti koristeltujen talojen kuin kokonsa puolesta. Sieltä kuitenkin löytyi myös turisti-info, pankkiautomaatti ja Bryssel-kortteja. Kortteja kokeilimme välittömästi aukiolla sijaitsevaan kaupunginmuseoon.
Kaupunginmuseo oli verrattain nopea läpikäytävä, ja sisällöltäänkin tavanomainen. Saimme kuitenkin sieltä hyvän kuvan Brysselin karkeasta asemakaavasta ja kaupungin merkittävimmistä rakennuksista. Kaupungin keskusta on ollut vanhoina aikoina jaettu kahteen eri osaan, ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupunki on suojattu pienellä joella ja muureilla, kun yläkaupunkia on puolustettu vain muureilta käsin. Yläpuolella sijaitsevat kaikki merkittävät hallinnolliset rakennukset, alhaalla taas Grande Place ja keskiluokkaiskorttelit. Museosta päästyämme suuntasimmekin kulkumme korkeammalle maaperälle ja suoraan kohti kuninkaanpalatsia.
Yläkaupungin ensimmäinen käyntiämme todistamaan päässyt museo oli Musée des Instruments de Musique, eli musiikki-instrumenttimuseo. Se osoittautui erinomaiseksi vierailupaikaksi. Kirjauduttuamme sisään Brysseli-korteilla meille annettiin langattomat kuulokkeet, ja pääsimme tutkimaan kuusikerroksisen vanhaan englantilaistyyliin rakennetun talon ensimmäisiä tasoja. Museon galleriat koostuivat sadoista soittimista ryhmiteltynä näyttelykaappeihin. Lähes jokaisen kaapin edessä oli mahdollista kuunnella kuulokkeiden kautta kyseisten soittimien musiikkinäytteitä. Soitinvalikoimaa riitti munniharpuista ja lintupilleistä seitsentorvisiin pasuunoihin ja omituiseen harpun ja pianon yhdistelmään. Vaikka museo loppujen lopuksi laittoi ikävän paljon painoarvoa tärkeille länsimaisille soittimille, etupäässä pianon johdannaisille, riitti näyttelyissä paljon kiehtovaa kuunneltavaa ja nähtävää.
Soitinmuseo kulutti päivästämme paljon aikaa, joten nähtyämme viimeisenkin näyttelyn tajusimme olevamme nälkäisiä, ja etenkin janoisia – viimeksi kun olimme juoneet jotain aamiaisen yhteydessä ja Brysselin sää oli lähestulkoon helteinen. Kiipesimme museotalon esitys- ja toimistokerrosten ohi katon ravintola-kahvilakerrokseen aikomuksenamme hankkia ravintoa sieltä. Valitettavasti paikalla oli myös yksi isokokoinen turistiryhmä ja ravintolan taso oli luokkaa “varaa pöytäsi etukäteen”. Pistäydyimme sisään vain hetkeksi ja palasimme takaisin samaa tietä (emme olisi mahtuneet liikkumaankaan turistilauman tukkiessa kaikki kulkutiet). Janoamme sai tyydyttää kahvilan sijasta vähän alempaa kaupungista löytynyt kioski ja sen myymä sola.
Jo puoli litraa virvoitusjuomaa tekee ihmeitä. Jaksoimme jälleen palata yläkaupunkiin ja tällä kertaa saimme käveltyä aina kuninkaanpalatsille saakka. Sen reunimmaisesta siivestä löytyi kaksikin museoa – Les Musées Bellevue ja Site archéologique du Coudenberg. Ensimmäinen kuvasi Belgian historiaa vuodesta 1830 (eli maan itsenäistymisestä) eteenpäin, toinen taas oli talon alla sijaitseva pienehkö entisen palatsin arkeologinen kaivaus 1100-1500 -luvuilta. Historiamuseo valotti erittäin hyvin Belgian viimeisen kahden vuosisadan tapahtumia (sisältäen myös kiehtovan Euroopan kartan, joka kuvasi tätä aiempien satojen vuosien valtiorajojen kehitystä), kaivaus taas koostui vain samanlaisista holveista kuin kaikki muutkin vanhat kivirakennukset – kun olet nähnyt niistä yhden, olet lähestulkoon nähnyt kaikki.
Näiden museoiden jälkeen päivä oli jo päässyt varsin pitkälle. Jouduimme toteamaan, ettemme ehtisi käydä enää muita merkittäviä kulttuurirakennuksia läpi ennen niiden sulkeutumista. Sen sijaan kävelimme Parc de Bruxelles -puiston halki metroasemalle ja ajoimme takaisin retkeilymajan lähelle.
Lauantai-iltapäivänä kaupungin reunakorttelitkin olivat viimein heränneet henkiin. Pysähdyimme läheiseen supermarkettiin ostamaan vettä ja suolaisia ja sokerisia naposteltavia. Paikallinen hintataso osoittautui mitä siedettävimmäksi, etenkin suklaan osalta – tummaa suklaata nimittäin sai 400 grammaa noin 1,50 eurolla. Kauppareissulla kävi myös lopullisen selväksi, että asumuksemme sijaitsi Brysselin muslimikortteleissa – lähes kaikki alueella pyörivät ihmiset olivat arabeja.
Matalamman elintason asuinympäristömme tuskin olisi haitannut meitä muuten, mutta päästyämme retkeilymajan ulkopuolelle ja todettuamme, että talon ovi ei kelpuuttanut avainkorttiamme, ohitsemme juoksi nuori tummaihoinen poika huutaen melkein kuin hengenhädässä. Pian tajusimme, että poika *oli* ollut hengenhädässä – noin kymmenen metrin päässä seisoi toinen vanhempi poika kädessään pistooli. Kun hän näki nuoremman juosseen tarpeeksi kauas, hän vilkaisi meitä ja katosi kadun autojen sekaan. Pääsimme takaisin retkeilymajaan soittamalla summeria ja siirryimme saman tien huoneeseemme miettimään, oliko näkemämme pistooli ollut aito – aivan akateemisesta mielenkiinnosta, tietenkin.
Lepuutimme koko päivän kärsineitä jalkojamme jonkin aikaa samalla, kun teimme suunnitelmia illan ohjelman suhteen. Kun aina aamiaiselta asti kasvatettu nälkä kävi lopulta riittävän kovaksi, suuntasimme metroa käyttäen Brysselin keskusrautatieasemalle. Siellä nousimme maan pinnalle sopivasti todistamaan pienen paraatin ohikulkua. Muutaman valokuvan jälkeen jatkoimme läheiselle Notre Damen kirkolle (joka muistutti ulkoisesti hyvin paljon Pariisin Notre Damea) kuvaamaan myös sen. Tämän jälkeen pujottelimme Grand Placelle erään brysseliläisen gallerian, huippumuotia ja kaikenlaista muuta liian kallista tavaraa myyvän ostoskeskuksen, läpi.
Grande Place osoittautui hyvin täydeksi ihmisistä – paikalla oli jonkinlainen Asterx-festivaali, jolle omistetun paaluvarustuksen sisä- ja ulkopuolilla tungeksi ihmisiä. Ehdotin, että hankkisimme ruokamme sen reunalta löytyneestä etanakojusta, mutta Tuure ei jostain syystä kannattanut ideaa. Sen sijaan siirryimme muutaman kadun päähän halvempien kreikkalaisten ravintoloiden pariin ja täytimme vatsamme gyroksella ja ranskanperunoilla.
Ruokaa oli hyvin, ja vatsat tulivat tyytyväisiksi vaikkei ateria mikään kaikkein makoisin ollutkaan. Syötyämme annoimme periksi jalkojemme valituksille ja palasimme takaisin retkeilymajaan. Huoneemme ikkunan alla meitä tervehti alkamassa oleva hyvin äänekäs konsertti. Levähdimme, kiistelimme perjantain matkapäiväkirjan oikeinkirjoitusasioista, valitsimme päiväkirjaa varten muutamia valokuvia ja siirryimme tämän jälkeen rakennuksen aulaan ostamaan solaa ja puoli tuntia aikaa paikan langattomaan lähiverkkoon. WLAN-aika kului nopeasti, kun pistimme päiväkirjan alun nettiin ja levitimme sitä tutuillemme irkin välityksellä. Se sai yleisesti ottaen mieleenkiinnottoman vastaanoton (kuten toisaalta oli voinut odottaakin Suomessa lauantai-iltaa kotonaan istuvilta irkkaajilta).
Toisen päivän saldo: Neljä museoa, empiirinen todiste siitä, että keskieurooppalaiset miehet eivät tykkää kasvattaa pitkiä hiuksia sekä 576 megatavua valokuvia (283 kuvaa).
